Taivas ja helvetti -tarinapostaus

Mohamad Darwich

Uhkapeluri

Tarina kertoo uhkapelurista nimeltään Mohamad Darwich. Hän on syntynyt vuonna 1967 Damaskoksessa, Syyriassa. Hänellä on rakennusinsinöörin koulutus ja yritys nimeltään Atma Trade.
Haaveili nuorempana hammaslääkärin urasta, muttei saanut tarpeeksi pisteitä. Pääsi kuitenkin opiskelemaan mekaanikko-insinööriksi, mutta huomasi nopeasti parin viikon jälkeen, ettei ala tunnu oikealta ja lopetti. Oli keksittävä hyödyllistä ajanvietettä, sillä ei voinut enää lähteä opiskelemaan uudelle alalle. Hän meni harjoittelemaan tutun kelloliikkeeseen pienellä palkalla ja ajatteli, miksi ei avaisi liikettä. Perusti kolmen neljän kuukauden harjottelun jälkeen ensimmäisen oman kauppansa. Tuolloin hän oli 18-vuotias ja sai siitä hyvät taskurahat. Hän ei ollut hyvä englannissa. Hän päätti kehittää taitojaan ja etsi keskustasta englantia puhuvia turisteja, joille ehdotti näyttävänsä mielenkiintoisia paikkoja ja olevansa kaupoissa avuksi, kunhan he vain puhuisivat englantia hänelle. Niin hän oppi hyvin englantia. Seuraavana vuonna hän aloitti yliopistolla kaupallisen alan opinnot ja pärjäsi erittäin hyvin. Ala tuntui oikealta. Hän sai vuoden lopussa tiedon, että hänelle on myönnetty stipendi Neuvostoliittoon, mutta kieltäytyi. Keskusteltuaan kaverinsa kanssa lähti kuitenkin Neuvostoliittoon opiskelemaan veden ja jäteveden käsittelyyn erikoistuneeksi rakennusinsinööriksi. Hän oli lähtenyt sinne opiskelemaan, koska oli ajatellut, että välillä ihminen joutuu tekemään asioita, joista ei tykkää.

Häntä kiinnosti kauppa kokoajan. Hän oli lapsuudesta asti tehnyt pieniä yrityksiä, joista saattoi tienata rahaa. Kymmenvuotiaana huomasi, että lapset pitävät elokuvissa käymisestä. Osti projektorin. Hänen enollaan oli tyhjä kauppatila, johon hän aikoi perustaa lihakaupan, joten kysyi enoltaan, saisiko käyttää tilaa muutaman päivän. Ramadan-kuukausi oli loppumassa, ja silloin lapsille annetaan rahaa ja lahjoja. Ajatteli, että nyt täytyy saada rahat lapsilta pois, niimpä perusti teatterin, teki pääsyliput ja myi niitä. Idea onnistui erittäin hyvin ja hän sai laitteen kustannukset pois sekä vähän rahaa päälle. Suomeen muutettuaan ei pitänyt maasta lainkaan. Suomi oli liian hiljainen maa. Hän ei pystynyt tekemään töitä, sillä ei osannut kieltä. Monien mutkien ja epäonnistumisten kautta hän oppi, että ei kannata sekaantua sellaiseen, mitä ei osaa. On parempi olla hyvä siivooja kuin huono kirurgi. Lopulta hänen piti palata lähtöruutuun eli kirpputoritoimintaan, eikä ollut rahaa yrityksen perustamiseen. Hän jutteli entisen työnantajansa kanssa, joka sanoi: "Mie annan, sie perustat Lappeenrannassa uuden kirpputorin, kun löytyy hyvät tilat, ja maksat minulle rahat takaisin ja jonkinlaisen voiton." Perusti kirpputorin Lappeenrannan linja-autoasemalle, mutta pian rakennus pantiin maantasalle. Löytyi toinen paikka, entinen kuntosali Prisman läheltä, uudelta kauppa-alueelta. Hän vuokrasi sen, ja niin alkoi hänen kolmas kirpputorinsa Lappeenrannassa. Paikka oli hyvä ja venäläiset alkoivat käydä siellä. Kerran eräs tuttu venäläisasiakas sanoi tarvitsevansa siivousmoppeja. Hän sanoi ostavansa niitä jostakin kaupasta ja kysyi, miksei hän selvittäisi, mistä moppi tulee, osta niitä ja myy hänelle. Kumpikin tienasi hiukan. Hän soitti toimittajalle ja sanoi, että otetaan moppeja mutta myös jotain muuta. Mitä venäläiset ostavat? Hän sanoi, että hän tulee ja katsotaan yhdessä. Kirppikselle perustettiin nurkka, johon laitettiin moppeja ja muuta uutta tavaraa. Venäläinen kaveri tuli hakemaan moppeja ja kertoi värin olevan väärä. Malli oli kyllä oikea. Hän oli ostanut tuotteita tuhannella eurolla. Siihen aikaan kuukaudessa tuli ehkä 4-5 tuhatta euroa, joten tonni oli paljon. Laittoi hiukan edullisemman hinnan, jotta mopeista päästäisiin eroon. Meni viikko ja huomattiin, että kauppa käy. Soitti edustajalle uudestaan ja pyysi lisää tavaraa. Otti yhteyttä muihin toimittajiin ja tukkukauppoihin ja laajensi uuden tavaran myyntiä. Kauppa kiihtyi kiihtymistään ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Niin uuden tavaran alue kasvoi. Toiminta muuttui niin vakavaksi, että hän tuumi uusien tavaroiden siirtämistä omaan liiketilaan. Sattumalta ihan vastapäätä löytyi tyhjä tila, erittäin edullinen ja erittäin hyvällä paikalla. Alussa neliöitä oli 500 ja tavaraa vain 100 neliölle. Loput tilasta täytettiin tyhjillä pahvilaatikoilla, jotta näyttäisi, että tavaraa on. Tavaraa ostettiin lisää ja lisää, kunnes erittäin iso toimittaja ilmoitti, ettei hän myy heille enää syynä halpa myyntihinta. Kilpailijat olivat valittaneet, että jos hän myy hänelle, muut eivät osta enää häneltä itseltään. Se oli kova isku, mutta avasi uudet mahdollisuudet. Eurooppa on täynnä tukkureita, niimpä he lähtivät etsimään niitä. Yksi ovi sulkeutui, mutta samalla aukeni uusia, parempia ovia. Hän mietti, miksi ei toisi suoraan Kiinasta. Lähti vuonna 2005 messuille Kiinaan ilman tietoa messujen sisällöstä. Katsoi muutaman kiinnostavan tuotteen ja aloitti Kiinan-tuonnin tietyille tavaroille. Yksi myyntiedustaja tuli hänen luokseen Hollannista ja esitteli kangaslaukun, jollaisia mummot vetävät. Katsoi laukkua ajatellen, että ompa hölmö keksintö, mutta kaveri oli niin epätoivoinen, että ajatteli: Olkoon, ostan kaksitoista kappaletta. Jos eivät mene, lahjoitan jollekulle. Laittoi kassit näkyville, meni paripäivää ja nehän oli myyty! Pyysi edustajaa lähettämään lisää. Tuli pari kolme laatikkoa, ja pian nekin oli myyty. Osti sitten ison määrän - kaikki meni kaupaksi. Alkoi tilata suoraan Kiinasta, Sitä laukkua oli mennyt varmaan 150 000 kpl.

Heitä oli vain kaksi kassaa, joten ruuhka-aikoina jonot olivat tosi pitkiä ja tilat epäkäytännölliset. Lastauslaituria ei ollut, joten tavarat tuotiin pääovesta sisään. Mietti omia tiloja. Hänelle sanottiin, ettei kannata ottaa niin suurta riskiä. Kaverit sanoivat: "Jos lopetat huomenna, sulla on pari kolme miljoonaa taskussa ja voit elää vapaasti." Kun vanhassa kirpputorissa saavutettiin 400 euron myynti päivässä, hän oli onnellinen ja ajatteli olevansa tyytyväinen, jos joka päivä saataisiin sen verran. Se on 15 000 euroa kuukaudessa. Menee hetken, kunnes tottuu siihen. 400 ei tunnu enää isolta rahalta. Saavuttaa tuhat euroa päivässä. On iloinen, kunnes taas tottuu. Hänellä oli pelihimo. Koko ajan pitää kasvaa ja kasvaa. Miksi pitäisi rajoittaa? Antaa mennä ja kasvaa! Jos hän olisi jäänyt vuokrapaikkaan, ei hän olisi kasvanut mihinkään.

Hän mietti, mikä olisi paras paikka yritykselle. Asiakkaista lähes kaikki tuli Venäjältä, joten varmasti rajalla Nuijamaalla. Sen parempaa paikkaa ei löytyisi. Selvitti, ketkä omistavat maatiloja rajalla. Löytyi yksi henkilö. Pyysi myyjän katsomaan omaa toimintaansa ja kertoi halustaan avata uusi paikka, jos myisi maata hänelle. Halusi ostaa yhden alueen, mutta myyjä tarjosi toista. Myyjä sanoi, että se on parempi, ja hän oli oikeassa! Siihen ei tarvinnut investoida niin paljon rahaa, koska se oli tasainen ja sinne oli helpompi päästä. Sijainti oli ilman muuta parempi. Osti maan ja läksi neuvottelemaan oman liikkeen rakentamisesta pankin kanssa. Pankit olivat hyvin auttavaisia ja kannustavia. Hanke valmistui puolentoista vuoden sisällä. Alussa ihmiset tulivat sinne, mutta kauppa ei käynyt odotetusti. Hän mietti, että: "Entäs jos tää ei onnistu." Olisi menettänyt kaiken, ja oli isot lainat. Syksyllä kauppa alkoi kiihtyä. Vuonna 2008 liikevaihto oli yhdeksän miljoonaa, ja suunnitelmissa oli, että vuonna 2011 olisi kymmenen miljoonaa. Vuonna 2009 liikevaihto oli 13 miljoonaa, vuonna 2010 liikevaihto oli 22 miljoonaa, vuonna 2011 jo 33 miljoonaa. Kehitys ei vastannut suunnitelmia. Se oli paljon nopeampaa. Se vaati jatkuvaa sopeutumista. Hyllyt, kassat, tilat, vessat, kaikki piti tehdä uudelleen suuremman asiakasmäärän mukaan. Hän seurasi kokoajan, mitkä tuotteet menivät ja kävi jatkuvasti messuilla Euroopassa katsomassa uutta tavaraa. Vuonna 2011 rakennettiin uusi 5000 neliön päävarasto. Aiemmin tavarat olivat olleet ympäri kaupunkia. Oli ollut huonokuntoisia varastoja, joissa tuli vahinkoja.

Myöhemmin tuli ajatus laajentua muotikaupan alalle. Suunnittelu alkoi joulukuussa 2012, rakentaminen huhtikuussa 2013, ja marraskuussa 2013 avattiin kauppakeskus Lappeenrannan automarket-alueelle. Se oli ollut äärimmäisen nopea ja vaikea projekti, Suunnittelija oli pietarilainen, rakennusfirma suomalainen, sisustusfirma liettualainen, rakennusmateriaalit olivat Italiasta, osta sisustusmateriaaleista oli Turkista ja osa työntekijöistä oli tullut Virosta. Kaikki olisi pitänyt tehdä saman tien ja koordinoida. He eivät olleet ymmärtäneet toisiaan, oli tullut virheitä. Koko ajan tuntui, että ei tästä mitään tule. Viimeiset kolme neljä kuukautta hän ajatteli, että tämä ei valmistu koskaan. Päivää ennen avajaisia kaikki laatikot olivat hajalla, vaatteet sekasorrossa, mutta ihmiset tekivät koko yön töitä ja päätettiin, että avataan. Sen hän oppi, että koskaan mikään rakennusprojekti ei valmistu ajoissa. Aina pitäisi varata vähintään pari kuukautta. Ikinä ei pidä uskoa, mitä rakennusfirma sanoo. He selvisivät kuukauden myöhästymisellä, mutta se aiheutti lisäkuluja heille. Oli pitänyt ostaa kalliita materiaaleja, koska ne piti saada heti. Oli pitänyt teettää kolmivuorotyötä. Rakennus oli maksanut sisustuksineen noin 10 miljoonaa. Kaikki suunnitelmat ja budjetit oli laadittu sen mukaan, että tietty ihmismäärä tulee, mutta silloin oli tullut lama, joka näkyi koko seudulla. Heillä oli ollut 10 vuoden kasvu ja oli ensimmäinen vuosi, kun oli ollut laskua. Venäläisten määrä oli vähentynyt ja ostokertojen määrä oli vähentynyt, joka johtui ruplan heikkoudesta. Se oli aiheuttanut heille ongelmia, kun oli laskettu, että pitäisi saada liikevaihto viimevuoden tasolle, ja rakennus oli mennyt yli budjetin. Ei näyttänyt siltä, että viimevuoden liikevaihtoa oltaisiin saatu. Mutta ei aina voi mennä ylös. Voi olla että mennään ylös ja tullaan vähän alas ennen kuin mennään uudelleen ylös. Tai sitten alasmeno jatkuu koko ajan. Toivottavasti tilanne tasaantuisi Venäjällä.

"Silloin kun työ tuntuu harrastukselta eikä työltä, silloin yrittäjyys on sinun ammattisi." Hänellä oli ollut epäonnistumisia enemmän kuin onnistumisia. Vaikka hän oli luonteeltaansa kauppamies, se ei tarkoita, että onnistuisi aina. Ei! Epäonnistumisen hetkiä oli ollut enemmän. Erittäin tärkeää yrittämisessä on lopettaa ajoissa. Yrittäminen ja ruletin pelaaminen ovat lähellä toisiaan. "Kun häviät ja otat - anteeksi, nyt sanon rumasti - turpaan ja hyväksyt, että okei, minä hävisin, se kannattaa tehdä, vaikka ajattelet, että muut alkavat puhua, että nyt se epäonnistui." Ihan niin kuin suolla. Siinä vaiheessa, kun tuntuu, että alkaa upota, kannattaa lähteä eikä vajota yhä syvemmälle ja syvemmälle. Toinen erittäin tärkeä juttu on, että ei luovuta. Jos on epäonnistunut jossain, se ei tarkoita, että epäonnistuu koko ajan. Erittäin hyvät liiketoimet tulevat jostakin pienemmästä jutusta. Se on niin kuin naimisiin meno: Vaikka etsit puolisoa koko ikäsi, et löydä sitä etsimällä, mutta sitten jostakin syystä odottamattomalla hetkellä tulee vastaan oikea kumppani. Sama yrittämisessä: Jostakin välähtää, mutta ei sitä miettimällä, että mitä minä tekisin seuraavaksi. Voi olla, että katsot jonkun ohjelman telkkarista, ajattelet, että tämä voisi olla hyvä idea ja kokeilet sitä. Riskin ottaminen kuuluu asiaan. Jos olet liian varovainen, ehkä pärjäät, mutta et niin hyvin. Kun riski on iso ja jos se onnistuu, palkinto on iso. Jos teet samalla tavalla kuin kaikki muut, palkinto jakautuu kaikille niille, jotka ovat menneet saman polun kautta. Ajoitus on tärkeä. "Esim. jos olisimme tehneet Grande Orchideen vuosi sitten, se olisi onnistunut paljon paremmin, mutta emme voineet arvata, että rupla romahtaa ja venäläiset rupeavat ostamaan vähemmän. Jos Laplandian olisi tehnyt Kouvolassa, se ei olisi onnistunut. Imatralla avattiin aivan meidän viereen toinen kauppa. Heillä oli erittäin huono ajoitus. He aloittivat vähän myöhemmin kuin Laplandia, ja he tyhjensivät sen kaksi kuukautta avaamisen jälkeen, koska Laplandia oli ollut kauemmin ja ihmiset tulivat Laplandiaan"

"Ei ole helppoa olla yrittäjä Suomessa. Täällä jostakin syystä katsotaan, että yrittäjä on jonkinlainen pikkurikollinen, verenimijä, jota pitäisi rankaista. Jos jokin ongelma tapahtuu yrittäjän ja työntekijän välillä, yrittäjä on aina väärässä. Yrittäjiä yritetään ahdistaa maksuilla, veroilla ja sosiaalikuluilla. Yrittäminen antaa vapautta. Olen aina tykännyt olla vapaa ihminen. Kun yrittäjänä menestyy, se tuo materiaalista hyvää. Kun haluat jotain, voit mennä ja ostaa, eikä tarvitse miettiä, kuinka paljon sinulla on taskussa. Yritän olla ystävällinen kaikille. Kauppiaalle maine on paras, mitä hän voi luoda itselleen. Jos maine menee, se menee. Sen takia olen erittäin tarkka siinä, että minulla ja minun yritykselläni on hyvä maine. Se auttaa myös elämässä: vaikka tulee huonot ajat, ihmiset luottavat sinuun ja auttavat. Menestyminen antaa itseluottamusta, mutta ehkä se vääristää ihmisen kykyä arvioida asioita. Kun ihminen menestyy ja onnistuu, hän ryhtyy ajattelemaan, että hän on oikeassa aina ja ryhtyy tekemään arviointivirheitä. Sitten tulee takaisku. Tietenkin ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut, kun he tietävät, kuka minä olen ja mitä minä omistan. He ottavat minut vakavasti ja haluavat   jotain minulta. Kuitenkin minun suhtautumiseni ihmisiin on muuttunut enemmän kuin ihmisten minuun. Kun olin harjoittelijana kirpputorilla, asenteeni itseäni kohtaan ei ollut korkea: minä olin ulkomaalainen, minä olin harjoittelijana kirpputorilla. Minulla ei ollut itseluottamusta, ja ihmiset näkivät sen. Miten suhtaudut itseesi, niin ihmiset suhtautuvat sinuun."

"Haaveilen sadan miljoonan liikevaihdosta. Sitten ehkä rauhoitun! Aloitin toiminnan tuhannella eurolla. Suuretkin yritykset ovat alkaneet pienestä, niin kuin Microsoft ja Apple. Pienestä asiasta voi tulla iso juttu, kunhan on usko siihen, mitä teet, oikea aika, oikea paikka - ja erittäin tärkeä: onnistuminen ei ole kiinni yrittäjästä, vaan siitä, millaiset ihmiset hän saa ympärilleen. Ei tarvitse osata kaikkea, kunhan osaat löytää ne ihmiset, jotka osaavat. Silloin onnistut. Kaikki ihmiset eivät halua olla yrittäjiä, mutta he osaavat tietyn alueen ja ovat todella hyviä siinä. Kun löydät tällaisen henkilön, toisen henkilön, kolmannen henkilön ja luot organisaation, silloin onnistut. Henkilöt merkitsevät erittäin paljon. Yksi negatiivinen henkilö voi jarruttaa yritystä tai kaataa sen, jos hän on avainasemassa. Saattaa olla, että kolmen vuoden päästä menetän kaiken. Tämä on uhkapeliä. On ihmisiä, joilla on ollut satoja miljoonia, ja isoja kansainvälisiä yrityksiä, jotka ovat kaatuneet. Bisneselämässä kukaan ei ole turvassa. Yhtenä päivänä olet huipulla, yhtenä voit olla pohjalla. Koko ajan mietin, että minun pitäisi varautua siihen, että kaikki menee, mutta en ole tehnyt mitään. Valitettavasti minä olen uhkapeluri!"

Mielestäni Mohamadin tarina oli erittäin opettavainen ja siihen voi samaistua monessa kohtaa.